Taiteen kokeminen on uuden ajan luksusta

Kun Mirkku Kullbergia pyydettiin vuonna 2015 suunnittelemaan kansainvälisen tason luksushotellin Helsingin Vanhan Kirkon puiston laidalle, taiteen rooli hotellissa oli Kullbergille heti ilmiselvä.

“Halusin tuoda luksuksen määritelmän tähän päivään luomalla tilan, jossa vieraiden on hyvä olla. Uusi luksus syntyy esimerkiksi hiljaisuudesta, yksityisyydestä ja turvallisuudesta, ja taiteen kokeminen omassa rauhassa sopii tähän palapeliin loistavasti”, hän kuvailee.

Kokonaistaideteos rakentuu pienistä yksityiskohdista

Kansainvälisen muodin, arkkitehtuurin ja designin huipulla työskennellyt Kullberg on matkustanut satoja päiviä vuodessa ja ehtinyt nähdä hotelleja laidasta laitaan.

“Hotellimaailmassa on viime vuosikymmenien aikana tultu valtava matka. Peter Schweitzerin ja Claus Sendlingerin vuonna 1993 perustama Design Hotels antoi alkusysäyksen muutokselle, jossa hotellikokoelmat ovat eriytyneet perinteisistä hotelliketjuista”, hän sanoo.

Kullbergin mukaan kokoelman ja ketjun erona on nimenomaan huolellinen kuratointi. Siinä, missä ketjuhotellit toistavat uskollisesti samaa konseptia, kokoelmaan kuuluu heterogeeninen joukko yksilöllisiä tiloja, jotka ovat matkakohteita jo itsessään.

“Minua kiehtovat kokonaistaideteokset, ja näin Hotel St. Georgessa valtavan potentiaalin. Mielessäni syntyi kuva hotellista, jossa design, taide ja arkkitehtuuri löytävät toisensa”, Kullberg muistelee.

Rohkea kuratointi kertoo arvostuksesta

Hotel St. Georgen kohdalla Kullberg otti lähtökohdakseen, ettei suunnittelussa tehtäisi kompromisseja.

“Mielestäni rohkea kuratointi osoittaa arvostusta hotellivieraita kohtaan. Teen mieluummin asioita yllättävästi ja vaikeimman kautta, sillä kädenlämpöinen kompromissi ei tunnu eikä näytä miltään”, hän painottaa.

Ai Weiwein Tianwu-teoksen hankinta on malliesimerkki Kullbergin ajattelutavasta käytännössä. Kullberg innostui Ain taiteesta jo Helsingin taidemuseo HAMin laajassa näyttelyssä vuonna 2015, ja seuraavana keväänä taiteilijan Er Xi, Air de Jeu -tilateos Pariisin Le Bon Marché -tavaratalossa teki häneen lähtemättömän vaikutuksen.

“Tianwu oli alun perin osa Pariisin tilateosta, joka koostui valtavista, silkistä ja bambusta tehdyistä leijoista. Kun näin sen myöhemmin Helsingin Galleria Forsblomissa, tiesin teoksen sopivan täydellisesti Hotel St. Georgeen.”

Mahdottomasta mahdollista

Kämp Collection Hotelsin hallitus piti alkuun ajatusta mahdottomana. Haasteina olivat paitsi budjetti myös käytännön huolet, kuten teoksen luonnonmateriaalit. Kullbergille annettiin tehtäväksi selvittää henkilökohtaisesti, miten silkki ja bambu kestäisivät aikaa.

Lukemattomat yhteydenotot studioihin palkittiin, ja lopulta Kullberg löysi itsensä kahvittelemasta taiteilijan kotoa Berliinistä. Ai antoi henkilökohtaisen vakuutuksensa Tianwun kestävyydestä. Hän muistutti, että silkki on yksi maailman vanhimmista materiaaleista ja bambu taas elastinen ja taipuisa ruohokasvi. Tianwu olisi käytännössä ikuinen eikä vaatisi hotellilta erityistoimenpiteitä.

“Aktivistina tunnettu Ai oli vuorostaan kiinnostunut hotellin konseptista ja koki tärkeäksi tavoitteeni ravistella luksuksen käsitettä. Meille oli yhteistä halu muuttaa maailmaa.”

Viimeinen este poistui, kun Kullberg lupasi osan hotellin lanseeraukseen kaavailluista varoista taideteoksen hankintaan. Tianwu löysi paikkansa Hotel St. Georgen sisääntuloaulasta, johon se oli kooltaan ja olemukseltaan kuin luotu.

“Elämässä on asioita, joiden kuuluu mennä juuri tietyllä tavalla, ja tämä oli yksi niistä. Täytyy vain uskoa ja uskaltaa”, Kullberg toteaa.

Noin 400 taideteoksen kokoelma

Taide on läsnä kaikkialla Hotel St. Georgessa yksittäisiä hotellihuoneita myöten. Keskeisiä kriteerejä lähes 400 teosta kattavan kokoelman kuratoinnissa olivat taiteen, arkkitehtuurin ja designin välinen suhde, poikkeuksellinen käsityötaito ja kokonaisuuden tasapaino.

Suunnittelija Klaus Haapaniemen satumainen Lightnings in Tiger Wood gobeliiniseinä Hotel St. Georgen lasikattoisessa Wintergardenissa on käsityön mestarinäyte, jonka väritys ja teemat viittaavat hotellin sijaintiin historiallisessa Riikinkukon jugendkorttelissa. Kaikki 153 hotellihuonetta ovat muodoltaan ja sisustukseltaan yksilöllisiä. Yhdistävänä tekijänä toimivat murretut sävyt ja raskaat tekstiilit, joita keventämään valittiin merkittävien suomalaisten modernistien, kuten Juhana Blomstedtin ja Lars-Gunnar Nordströmin geometrisiä, abstrakteja teoksia.

Aviomiehensä, valokuvataiteilija Ola Kolehmaisen kontakteja hyödyntäen Kullberg tilasi taulujen kehystyksen tämän kotikaupungista Berliinistä.

“Kunnioituksesta taidetta kohtaan halusin käyttää maailman parhaita kehystäjiä. Viiden tähden hotellissa yksityiskohdat ovat tärkeitä, vaikka ne toisivat ylimääräisiä mutkia matkaan. Onneksi St. Georgen projekti oli sellainen, johon kaikki lähtivät mielellään mukaan.”

Myös sisustus on taidetta

Vitran ja Artekin johdossa toiminut Kullberg oli kuin kotonaan valitessaan design-huonekaluja, jotka ovat olennainen osa kokonaistaideteosta. Ilmari Tapiovaaran, Charles Eamesin, Gerrit Rietveldin ja Charlotte Perriandin kaltaisten huippumuotoilijoiden luomukset saavat ansaitsemansa tilan klassisten anonyymien kalusteiden rinnalla.

Hotellin käsintehdyt matot Kullberg kävi valitsemassa henkilökohtaisesti Turkista ja Georgiasta. Tbilisissä tapaamansa Georgian designhotellien johtaja Oto Berishvili oppaanaan hän kiersi basaareja ja markkinoita, kunnes Suomeen lähetettäväksi oli löytynyt yli sata uniikkia kelim-mattoa.

“Minulla on aina ollut tapana tehdä vähän enemmän kuin on pitänyt. Jos koulussa piti kirjoittaa 10 riviä, kirjoitin 15”, Kullberg pohtii.

Esikuvana 1900-luvun taidesalongit

Kullbergia inspiroivat Hotel St. Georgen suunnittelussa Gertrude Steinin 1900-luvun alun Pariisissa emännöimä taidesalonki ja samaan aikaan Suomessa vaikuttanut ekspressionististen kirjailijoiden ja lyyrikkojen kulttuuriliike Tulenkantajat. Hän toivoo, että helsinkiläiset saavat tulevaisuudessa hotellin Wintergardenista samankaltaisen kohtaamispaikan.

“Näen jo mielessäni, kuinka taide herää eloon Wintergardenin suuressa avoimessa tilassa ja keskustelu käy vilkkaana. Kaupunkilaisten yhteisessä olohuoneessa kokoonnutaan kirjallisuuspiireihin, kuullaan puheenvuoroja taiteen kentältä ja hiljennytään konsertteihin”, Kullberg visioi yhä uusia mahdollisuuksia.