Onko onnellisuus muotoiltavissa?

Juhlavuoden tapahtumakalenteri kutsuu kansainväliset vieraat ja uudet sekä vanhat ystävät historialliseen Suomitaloon juhlistamaan pohjoismaista muotoilua Juhlat-vuositeeman puitteissa. Kattauksen keskipisteenä toimii päänäyttely, jonka kuratoi vuonna 2025 kuraattori, tutkija ja opettaja Anniina Koivu. Koivun johdolla Designing Happiness -näyttely kysyy, voiko onnellisuutta muotoilla?

“Koen, että päänäyttely juhlistaa Helsinki Design Weekin juhlavuotta tutkimalla, mikä oikeastaan synnyttää onnellisuuden tunteen kehossamme ja aivoissa. Lisäksi kokonaisuus pohtii, voisiko onnellisuutta muotoilla tai suunnitella – se nostaa esimerkkejä muotoilun piiristä, tarjoaa immersiivisiä kokoemuksia ja pohtii kriittisesti onnellisuustieteen tarjoamia näkökulmia”, Koivu kertoo.

Onnellisuutta muotoilemassa – tieteestä tunteisiin

Näyttelyn lähtökohtana toimii tieteellisesti tutkittu sekoitus, jota tutkijat kutsuvat “onnellisuuscocktailiksi”. Siis neljästä hormonista: dopamiinista, serotoniinista, oksitosiinista ja endorfiineista koostuvasta yhtälöstä, joka säätelee aivojen ja hermoston reaktiota erilaisiin ärsykkeisiin.

Tämän kimaran hormonit taas vuorostaan aktivoituvat muun muassa valosta, musiikista, liikunnasta, luonnosta, hymyistä ja naurusta – sekä tietenkin tietyistä ruoka-aineista kuten sokerista. Yhtä lailla hormonien tuotantoa lisäävät yhteisölliset rituaalit, altruistiset teot ja ystävällisyys.

“Näyttelyn teemat kokoontuvat näiden teemojen äärelle tutkimaan ja tarkastelemaan luonnollisten sekä rakennettujen onnellisuutta lisäävien triggereiden mahdollisuutta. Lisäksi me pysähdymme tarkastelemaan kriittisesti onnellisuustieteen tarjoamia näkökulmia. Kyseessähän on miljardien arvoinen teollisuuden ala, sitä sopiikin tutkia. Teemme sen kuitenkin myös pilke silmäkulmassa”, Koivu sanoo.

Yhteisöllisyys, valo ja musiikki – arjen ilon lähteillä

Kuraattorin mukaan Suomi ja erityisesti Helsinki tarjoavat otollisen alustan aiheen tutkimiselle. Maa on valittu maailman onnellisimmaksi maaksi jo kahdeksatta kertaa peräkkäin.

“Suomeen liitetään usein kysymys onnellisuudesta, mutta asiaa ei ole vielä tutkittu muotoilun näkökulmasta”, Koivu muistuttaa.

“Tiede ei ole vielä onnistunut yksiselitteisesti osoittamaan, mistä ihmisten onnellisuus kumpuaa. Täydellistä kaavaa ole, vaikka onnellisuushormonien vaikutus on laajalti tutkittua ja tunnustettua. Olenkin jo pitkään pohtinut, voiko onnellisuuden todella tiivistää kyselytutkimusten tarjoamaksi tulokseksi tai vaikkapa matemaattiseksi kaavaksi taipuvaksi asiaksi, kuten Jeremy Bentham 1800-luvulla ehdotti?”

Kuraattori viittaa englantilaiseen filosofiin, jota pidetään utilitarismin eli seurausetiikan perustajana. Bentham kehitti hedonisen laskelman, jonka mukaan toiminnan moraalinen arvo määräytyy sen tuottaman mielihyvän tai kärsimyksen perusteella – rakentuen niin sanottuna “onnellisuusyhtälöksi”.

“Epäilen todella tätä teoriaa, mutta uskon silti, että yksittäisiä, onnellisuushormoneja stimuloivia ärsykkeitä tarkastelemalla voimme pyrkiä ymmärtämään, mikä tekee meidät onnelliseksi”, Koivu avaa.

Näyttely tutkiikin muun muassa valohoitoa mielialan kohottajana ja hoitomuotona masennukseen – ratkaisuna, joka on jo löytänyt paikkansa muotoilun parissa. Se tarkastelee musiikin mahdollisuutta synnyttää psykogeenisiä väristyksiä, jotka muodostavat tunnereaktioita ja muistuttavat kylmiä väreitä. Designing Happiness etsii mahdollisuuksia ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja yhteisöllisyyden merkitystä onnellisuuden kokemisessa.

“Suomalainen yhteisöllisyys rakentuu tavanomaisesti arjen ympärille vaikkapa talkoiden muodossa. Siinä, että yhteisöt kokoontuvat yhdessä hoitamaan jotain yhteistä, kuten yksityistietä tai puutarhaa. Yhteinen työ toimii ratkaisuna yhteisölliseen ongelmaan tai haasteeseen”, Koivu kuvailee. “Vastaavanlaista sanaa ei edes löydy englannin kielestä.”

Kaupunki, joka hengittää onnellisuutta

Näyttely pureutuu myös Helsingin kaupunkikuvaan. Siihen, millä tavoin julkiset tilat tuottavat iloa kaupunkilaisille ja vierailijoille. Näyttely tarkastelee meren ja metsien läheisyyttä, vihamielisen arkkitehtuurin puuttumista ja autoista vapaan kaupungin mahdollisuuksia osana ihmiskeskeisempää kaupunkisuunnittelua.

Kuraattorin mukaan onnellisuus voi olla sidottua vaikkapa toimivaan joukkoliikenteeseen tai siihen, että kaupunki on esteetön – yhtä lailla jalankulkijalle kuin pyörätuolilla liikkuvalle.

“Kaupungit voisi jäsentää vartin vyöhykkeisiin, jotka muodostavat pieniä yhteisöjä ja liittyvät toisiinsa kuin satelliitit,” Koivu visioi. “Onnellisuus on sanana monimutkainen, mutta tässä yhteydessä se toimii keskustelun avaajana. Tapana sanoittaa tyytyväisyyttä ja elämän täyttymystä.”

Näyttelyssä nähdään teoksia ja näkökulmia muun muassa Eero Aarniolta, Erwan Bouroullecilta, Achille Castiglioni Foundation -säätiöltä, Com-pa-nylta, Isabel+Heleniltä ja Oiva Toikalta. Näyttelyn tavoitteena on, että vieras poistuisi hymy huulillaan.

“Henkilökohtainen toiveeni on, että kävijät pysähtyisivät miettimään, mikä itse kullekin tuottaa onnellisuutta. Isoäitini tapasi sanoa, että onnellisuus näkyy päällepäin. Uskon, että se on totta.”

“Designing Happiness haluaa luoda tilan, jossa voimme yhdessä tehdä hyvää, koska maailman nykytila vaatii pysähtymistä ja uudelleen virittäytymistä. Sitä paitsi, ratkaisut saattavat olla paljon pienempiä kuin kuvittelemme.”