Enoch Bergsten (s. 1979, Duluth, Minnesota) on Yhdysvalloissa syntynyt kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui Helsingin Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2008. Bergstenin taiteellisessa työskentelyssä keskeisellä sijalla ovat piirtämisen ja maalaamisen fyysinen prosessi sekä niiden ennakoimattomat lopputulokset. Hän työskentelee monipuolisesti sekä perinteisten että epätavanomaisten materiaalien parissa, kuten musteen, pigmentin, lakan ja öljyn kanssa. Hän lähestyy arkisia materiaaleja kokeellisesti ja antaa usein materiaalin levittymisen määrittää teoksen rytmin ja etenemisen. Hänen teoksensa liikkuvat orgaanisten, abstraktien muotojen ja toistuvien elollisten aiheiden välillä. Lainattu kuvasto muuntuu tekstuurisiksi, materiaalisiksi objekteiksi, joissa teoksen käsitteellinen sisältö nousee esiin aktiivisen piirtämisprosessin sivutuotteena.

Bergsten on pitänyt laajasti yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa ja kansainvälisesti. Hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa Forum Boxissa, TM-Galleriassa ja Galleria Huudossa. Hänen teoksia on useissa merkittävissä kokoelmissa, kuten Rovaniemen taidemuseon Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmassa, Saastamoisen säätiön sekä Suomen valtion taidekokoelmassa.

Stefan Bremer (s. 1953, Helsinki) on suomalainen valokuvataiteilija, jonka tuotannossa yhdistyvät dokumentaarinen katse, vahva visuaalinen ilmaisu ja kiinnostus ihmisiin sekä yhteiskuntaan.Bremer tunnetaan erityisesti Helsingin yöelämää, nuorisokulttuuria ja alakulttuureja kuvaavista teoksistaan. Hänen valokuvansa tavoittavat kaupunkitilan, ihmiset ja ajankuvan tavalla, jossa dokumentaarisuus saa rinnalleen henkilökohtaisen ja poeettisen tulkinnan. Vuosikymmenten aikana Bremer on kuvannut myös teatteria, musiikkia ja kulttuurielämää sekä toteuttanut lukuisia taiteellisia valokuvakokonaisuuksia. Hänen teoksiaan on esitetty näyttelyissä Suomessa ja kansainvälisesti, ja niitä on useiden merkittävien kokoelmien yhteydessä.Bremerille myönnettiin Taiteen valtionpalkinto vuonna 1988, ja hänet nimitettiin taiteilijaprofessoriksi vuonna 1999. Vuonna 2011 hän sai Helsingin kaupungin kulttuuripalkinnon.

Sampo Malin (1977) on Riihimäellä asuva ja työskentelevä kuvanveistäjä. Tällä hetkellä hän käsittelee taiteessaan välinpitämättömyyttä muuttuvan maailmantilanteen edessä ja ympäristömme tuhoutumista Sivustakatsojan kulta-aika projektissa. Aikaisempia suurempia projekteja ovat olleet Mark Rothko -project ja Sampon laajempi värioppi.

Malin on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2007. Hän on opiskellut myös ammatillisen opettajan pedagogisen pätevyyden ja toiminut mm. kuvanveiston lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa.

Uransa aikana Malin on pitänyt 20 yksityisnäyttelyä ja ollut esillä ryhmänäyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän on toiminut Suomen Kuvanveistäjäliiton hallituksen puheenjohtajana ja Suomen Taiteilijaseuran hallituksen jäsenenä vuosina 2019-2023.

Pilvi Ojala (s.1973 Helsinki) asuu ja työskentelee Lopella. Hän valmistui Kuvataideakatemian Taidegrafiikan osastolta vuonna 2001. Viime vuosina Ojala on työskennelly paperista ja pahvista rakentuvien kolmiulotteisten teosten parissa, joissa maalaaminen yhdistyy taidegrafiikan menetelmiin. Hänen taiteellinen työskentelynsä on eräänlaista tutkielman tekemistä: hän havainnoi, toteaa, kerää materiaalia, editoi, referoi ja kokoaa havaintojaan yhteen.Ojalan teokset eivät yleensä kuvaa suoraan todellisia paikkoja, ihmisiä tai asioita, vaikka niissä voikin olla niistä peräisin olevia elementtejä. Teokset syntyvät kuvallisena leikkinä ja uppoutumisena tekemisen hetkeen.

Ojala on pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 2000 lähtien ja osallistunut ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin vuodesta 1996 alkaen. Ojalan teoksia on useissa julkisissa kokoelmissa, muun muassa Amos Andersonin taidemuseossa, HAM Helsingin taidemuseossa, Hämeenlinnan ja Jyväskylän taidemuseoissa, Valtion taidekokoelmassa sekä Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmassa.

Pekka Pitkänen (s. 1950, Jyväskylä) on suomalainen kuvanveistäjä, jonka taiteessa yhdistyvät luonto, mytologia, eläimet ja kuvanveiston ikiaikaiset perinteet. Hänet tunnetaan erityisesti pronssinvalun mestarillisesta hallinnasta, jota hän on kehittänyt vuosikymmenten ajan itsenäisen työskentelyn ja kokeilujen kautta.

Pitkänen opiskeli Kuvataideakatemiassa Helsingissä ja työskenteli myöhemmin tunnetun suomalaisen kuvanveistäjän Kain Tapperin oppipoikana ja läheisenä ystävänä. Hänen omaleimaisissa teoksissaan vahva käsityötaito yhdistyy arkaaiseen ja arvoitukselliseen ilmaisuun, jossa näkyvät suomalainen luonto ja Kalevalan mytologia.

Pitkänen on työskennellyt pronssin lisäksi muun muassa puun, nahan, maavärien ja rautahiekan parissa. Hänen teoksiaan on lukuisissa kokoelmissa Suomessa ja ulkomailla. Vuonna 2025 hänet kutsuttiin Suomen Kuvanveistäjäliiton kunniajäseneksi, ja hänelle on myönnetty Taiteen edistämiskeskuksen ylimääräinen taiteilijaeläke tunnustuksena hänen merkittävästä elämäntyöstään taiteen parissa.

Veera Kaamos Pitkänen (s.1984) on Espoolainen, analogisiin tekniikoihin keskittyvä kuvataiteilija. Hän työskentelee paperikollaasin, märkälevy kollodion valokuvan, pronssiveiston sekä piirtämisen parissa. Pitkänen yhdistelee kierrätetyistä materiaaleista kootuissa kollaasiteoksissaan renessanssiajan maalaustaidetta, tieteellistä ja taiteellista nykyvalokuvaa sekä pornografista kuvastoa.

Pitkäsen teoksia on ollut esillä mm. Nykytaiteen museo Kiasmassa, Galleria Heinossa Helsingissä, Galerie Pleikussa Berliinissä, Särestöniemi- sekä Palsa-museoissa Kittilässä ja Imatran, Rovaniemen, Heinolan ja Keuruun Taidemuseoissa.

Joulukuussa 2026 Pitkänen on kutsuttuna puhujana Ateneumin Taidemuseossa osana Arcana Borealis - pohjoisen naiset ja esoteerisuus - näyttelyn ohjelmaa.