Outi Pienimäen (s. 1959) maalaustaiteen keskiössä ovat väri, ajan kerroksellisuus ja olemassaolon kysymykset. Hänen teoksensa tutkivat pinnan ja syvyyden välisiä suhteita sekä lineaarisen ajan suhdetta äärettömään, avaruudelliseen aikaan. Pienimäelle maalaus on kieli, joka synnyttää merkityksiä itsenäisesti, vaikka teoksissa esiintyy ajoittain myös esittävän kuvan elementtejä. Hänen työskentelynsä ammentaa myyteistä, runoudesta ja lauluista sekä tarkastelee kertomusten muuntumista ajan kuluessa ja niiden jättämiä jälkiä kulttuuriseen muistiin.

Pienimäen teoksia kuuluu muun muassa Nykytaiteen museo Kiasman, Saastamoisen säätiön taidekokoelman, Porin taidemuseon, Kuopion taidemuseon, Helsingin taidemuseo HAMin ja Suomen valtion kokoelmiin sekä useisiin yksityiskokoelmiin.

Samppa Törmälehto (s. 1977) tunnetaan omaperäisestä ja rohkeasta lähestymistavastaan nykytaiteeseen, jossa värikylläiset ja orgaaniset muodot yhdistyvät energiseen ilmaisuun. Hänen teoksensa kutsuvat katsojaa syventymään moniulotteisiin maailmoihin, joissa on läsnä sekä tuttuuden että mysteerin tunne.

Törmälehto on pitänyt yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa ja kansainvälisesti. Hänen teoksiaan on useissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa, kuten Kiasma, Sara Hildén Art Museu, HAM Helsinki Art Museum sekä Saastamoinen Foundation ja Wihuri Foundation.

Tiina Elina Nurminen (s. 1960) “Nurmisen maalaukset ovat eräänlaisia omaelämäkerrallisia merkintöjä tai viestejä, joiden avulla hän Nurminen saattaa muistonsa ja kokemuksensa ja niihin liittyvät tunteet pysyvään muotoon ja samalla meidän kaikkien ulottuville. Oleellista hänen teoksissaan ovat valo, väri ja viiva, joista yhdessä muodostuu jotain vaikeasti nimettävää, mutta samalla selvästi tunnistettavaa.” — Timo Valjakka

Tiina Elina Nurminen valmistui Suomen Taideakatemian koulusta vuonna 1994 ja opiskeli myöhemmin Frankfurtissa Per Kirkebyn johdolla. Hänen teoksiaan kuuluu useisiin Suomen merkittävimpiin taidekokoelmiin, kuten Saastamoisen säätiön, Jenny ja Antti Wihurin rahaston, EMMA – Espoon modernin taiteen museon sekä HAM Helsingin taidemuseon kokoelmiin.

Kaisu Koivisto (TaM, s.1962) työskentelee monialaisesti, yhdistäen teoksissaan valokuvia, veistoksia, piirustusta ja videoita. Koiviston työskentelyn keskiössä on maisema-, ympäristö- ja luontokäsitysten tarkastelu.

Materiaalit ovat Koivistolle dokumentteja, jotka kertovat ajasta, ihmisen toiminnasta ja vaihtuvista arvoista. Kierrätysmateriaalien aiemmat elämät ja käyttötarkoitukset tulevat osaksi teoksia. Valo- ja videokuvaaminen avaavat toisenlaiset keinot kertoa materiaaleista, niiden muodonmuutoksista ja ajan kulun näkymisestä.

Koiviston teoksissa korostuvat pohjoisen maiseman ja kaupunkiympäristön erityispiirteet. Yllättävät aiheen, materiaalin ja tekotavan yhdistelmät ovat leimallisia Kaisu Koiviston teoksille. Niissä korostuvat jälkiteollisen luonnon ja kulttuurin rajapinnat sekä taloudellisista ja sosiaalis-poliittisista tekijöistä aiheutuvat muutostilat.

Kaisu Koivisto on osallistunut näyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla, mm. Kiasma, Helsinki; Aboa Vetus& Ars Nova, Turku, Tampereen taidemuseo; Reina Sofia-museo, Madrid; PS 1, New York; Turun taidemuseo; WAM, Turku; EMMA, Espoo; Galleria Sculptor, Helsinki, Porin taidemuseo, Viron taidemuseo KUMU, Tallinna; Museo Andersen, Rooma; Tokyo Metropolitan Museum, Rothko Museum, Daugavpils, Latvia ja Venetsian biennaali.

Pauliina Turakka Purhonen (s. 1971) on taidemaalari joka eksyi tekstiiliveistäjäksi matkan varrella. Välillä hän palaa maalauksen vietäväksi. Työssään hän käsittelee elämää, kuolemaa, suuria tunteita ja ihan tavallista arkea.

Hän on saanut Dukaattipalkinnon 2006 Kuvataiteen Valtionpalkinnon 2016, sekä ollut Ars Fennica-ehdokkaana 2014. Hän opettaa ja kuratoi, ja nauttii erilaisten isojen ja pienten kokonaisuuksien tilaan sommittelusta.