Suomalaisturkkilainen Mehmet Gürs suunnitteli helsinkiläiseen ravintola Andreaan menun, jossa yhdistyvät anatolialaisen ja suomalaisen ruokakulttuurin parhaat maut.

Nyt hän kertoo, mitä uusi anatolialainen keittiö tarkoittaa ja miksi sitä kannattaa kokeilla.

Vieraana kulttuurikeittiössä

– Puhun mieluummin anatolialaisesta kuin turkkilaisesta ruoasta, sillä kansalliset rajat ovat niin häilyväisiä ja keinotekoisia. Turkki on ollut olemassa valtiona vasta vajaan vuosisadan verran. Aluetta ympäröivät vuoret ja muut luonnonrajat sen sijaan ovat ikuisia, kertoo anatolialaisen keittiön pioneeri ja puolestapuhuja Gürs.

Uusi anatolialainen keittiö ei noudata etnisiä, uskonnollisia tai kansallisia rajoja.

Anatolialainen ruokakulttuuri yhdistelee raaka-aineita Turkista ja naapurimaista, kuten Kreikasta, Armeniasta, Syyriasta, Bulgariasta, Georgiasta, Iranista ja Irakista. Lopputuloksena on kukoistava, kulttuurisesti monipuolinen keittiö.

Andrean kalmari on maustettu oliiviöljyllä, Turkista tuoduilla Antep-chilin hiutaleilla sekä tuoreella korianterilla.

- Idässä Turkin rajanaapureina on Lähi-idän maita ja lännessä Kreikan saaristo. Vähän kärjistettynä näiden alueiden ruokakulttuurit ovat yhtä kaukana toisistaan kuin ranskalainen ja kiinalainen keittiö, Gürs selventää.

Anatolialaisen keittiön makuyhdistelmät rakentuvat kaikkien tuntemien ja rakastamien perinteisten turkkilaisten raaka-aineiden pohjalle. Näitä ovat esimerkiksi jugurtti, lampaanliha, oliiviöljy ja tuoreet vihannekset.

Lisäksi Gürs käyttää maukkaita aineksia muilta Anatolian alueilta. Hän lisää annoksiin runsaasti paikallisia juustoja ja kalaa sekä mausteita, kuten muskottipähkinää ja kanelia.

Intohimon ja perinteiden liitto

Gürsin inspiraatio makujen yhdistelemiseen kumpuaa halusta kunnioittaa edellisten sukupolvien perinteitä. Hän ei kuitenkaan anna niiden rajoittaa luovuuttaan.

Uusi anatolialainen keittiö haastaa tarkastelemaan raaka-aineita, ruoanlaiton tapoja ja tekniikoita tuoreesta näkökulmasta. Huippukokin mielestä jokaisesta perinteestä pitäisi pystyä käymään keskustelua.

Helsingissä hän yhdistää anatolialaisen keittiön tulisuuden ja intohimon pohjoismaisen ruokakulttuurin rauhallisuuteen ja rehellisyyteen

Paikalliset suomalaiset raaka-aineet täydentävät kahden keittiön liittoa.

Mehmet Gürs on kiertänyt urallaan Anatolian maaseudulla ja löytänyt matkoillaan jopa 5 000 eri raaka-ainetta. Kuva: Design Hotels

Haluan, että laittamani ruoka matkustaa vähemmän kuin minä itse.

Raaka-aineet läheltä

Tuoreet, paikalliset sesonkituotteet ovat anatolialaiselle keittiölle tärkeitä. Gürs uskoo, että pienviljelijöiden ja -tuottajien luontoa kunnioittava työ on keskeinen edellytys ruokakulttuurin säilymiselle.

Mehmet Gürs on kiertänyt urallaan Anatolian maaseudulla ja löytänyt matkoillaan jopa 5 000 eri raaka-ainetta.

Vaikka joitakin niistä voi maistella Ravintola Andreassa, tuhansia kilometriä pohjoisemmassa, monille on löytynyt suomalainen vastine.

– Haluan, että laittamani ruoka matkustaa vähemmän kuin minä itse. Siksi Andrea on kaltaiseni kahden kulttuurin sekamelska, Gürs naurahtaa.